Pokémon-korttien antaminen lapsille

Vain kansio, jonka olen saanut valmiiksi

Puolitäysi kansio on hanke. Valmis kansio on jotain, jonka voin panna toisen käsiin ilman anteeksipyyntöä. Selaan sivut ennen kuin se lähtee. Jokaisessa taskussa, jota tarkistuslista pyysi, on kortti. Pitkä opas on syy siihen, että se vaatimus on olemassa. En halua, että lapsi perii minun reikäni.

Kansiossa on suojat, koska suojaaminen on osa lahjaa eikä yksityinen maku. Renkaat sulkeutuvat. Sivut eivät ole rikki. Jos tasku on väsynyt, vaihdan sivun ennen luovutusta. Se on tavallista huolenpitoa, ei seremoniaa. Lasken taskut tarkistuslistaa vasten viimeisen kerran pöydän ääressä, en ovella. Jos kortti puuttuu, kansio palaa hyllyyn samana iltana. Anteeksipyyntö vastaanotossa ei pienennä reikää. Lasken ääneen, jos olen väsynyt. Väsymys on se hetki, jolloin ohitan energian ja luulen sivun olevan täysi. Ääneen laskeminen palauttaa viimeisen taskun, jonka silmä halusi ohittaa.

Osastot, majoitus ja iltapäiväkerhot

Kysyn paikalta, mitä he oikeasti voivat käyttää. Lastenosasto, majoituspaikan leikkihuone ja iltapäiväkerho eivät kaikki halua samaa, ja jotkut eivät voi ottaa kortteja lainkaan. Kuulen mieluummin ei-sanan kuin jätän kansion vastaanottoon, joka ei ole sitä pyytänyt. Siellä työskentelevä ihminen tuntee huoneen. Minä tunnen kansion. Kysyn myös, miten he haluavat ottaa sen vastaan: tuleeko joku minua vastaan, pitääkö kansio merkitä, ja ovatko kortit ylipäätään tervetulleita tässä kuussa. Huone päättää. Minä sovitan kansion siihen, en toisinpäin.

Minä en tee luovutuksesta puhetta keräämisestä. Kansio on koko esittely. Jos lapsi haluaa tietää järjestyksen, järjestys on sivuissa: setti numerojärjestyksessä tai sukupolvi Pokédex-järjestyksessä. Kerääminen lapsen kanssa on se, miten käyttäydyn, kun olen aikuinen pöydän ääressä. Sama käytös pätee, kun olen vain ihminen, joka toi kansion. Jos paikka haluaa vain yhden kansion kerrallaan, vien yhden. En täytä eteistä hankkeella, jota kukaan ei pyytänyt. Yksi valmis kansio on selkeämpi kuin kassi, jonka sisältöä kukaan ei ehtinyt katsoa.

Mitä julkinen lista näyttää

Eteenpäin annettujen lista kirjaa vastaanottajan ja päivämäärän. Se ei kirjaa myyntihintaa, eikä sitä mitä kortista saisi. Talosta lähtevä kansio on tosiasia hankkeesta. Se ei ole arvonmääritys.

Kokoelmat näyttää yhä tarkistuslistan, josta ne kortit tulivat. Kun olen merkinnyt kansion annetuksi, lopetan niiden rivien käsittelyn reikinä, jotka minun pitää täyttää uudestaan, ellen ole valinnut rakentaa sitä kansiota toisen kerran. Ruudun pitää vastata hyllyä. Poissa oleva kansio ei saa näyttää kansiolta, jonka unohdin aloittaa. Hyllyssä oleva kansio ja ruudussa oleva rivi kertovat saman asian. Jos ne eroavat, korjaan ruudun, en tarinaa. Tarina voi odottaa. Tyhjä hylly ei saa näyttää keskeneräiseltä hankkeelta.

Ylimääräiset jäävät jonoon

Bulk on se, miten seuraava kansio valmistuu. Ylimääräiset eivät lähde irtonaisena kourallisena lahjan vieressä. Irtonainen kourallinen näyttää avokätiseltä ja saapuu kotitehtävänä. Pidän ylimääräiset, lajittelen ne ja annan niiden sulkea oikeita rivejä.

Jos sinulla on ylimääräisiä kortteja siihen lajitteluun, kirjoita osoitteeseen magnus@linksforcards.com. Kerro mitä laatikossa on tavallisella kielellä: setit jotka tunnistat, tai pelkkä bulk. Minä teen lajittelun. Kaupat, jotka lähettävät kortteja, kiitetään nimellä kiitossivulla. Siinä on koko järjestely. Sisään tuleva laatikko saa saman settilajittelun kuin oma bulkini. En lupaa valmista kansiota tietylle viikolle. Lupaan, että kortit päätyvät taskuihin, kun rivi on oikeasti tyhjä.

Kirjaan luovutuksen sinä päivänä kun se tapahtuu, en kuukauden lopussa. Vastaanottaja voi olla osaston tai kerhon nimi, jos lapsen nimi ei ole minun julkaistavakseni. Päivämäärä on päivä, jolloin kansio lähti käsistäni. Jos paikka pyytää odottamaan, kansio jää hyllyyn ja lista pysyy ennallaan. Olen mieluummin hidas kuin keksin lahjan, jota ei ole tapahtunut. Kansio, joka yhä on talossani, ei ole kansio jonka olen antanut eteenpäin, niin varma kuin suunnitelmasta olisinkin. Kirjaan päivän heti, kun ovi on sulkeutunut. Myöhemmin muistettu päivä on arvaus, ja arvausta en pane julkiselle listalle. Lista saa vain sen päivän, jolloin kansio oikeasti lähti. Sitä päivää en siirrä viikon loppuun, enkä kirjaa kansiota joka on yhä hyllyssäni. Jos päivä ei ole vielä tullut, riviä ei ole. Suunnitelma saa olla päässäni, ei julkisella sivulla. Pää ja sivu eivät ole sama paikka.