Näin minä kerään Pokémon-kortteja kansioihin

Kaksi kansiota, kaksi tehtävää

Settikansio ja sukupolvikansio vastaavat eri kysymyksiin, enkä minä sekoita niitä enää. Settikansio kysyy, onko setin jokainen kortti paikalla keräilynumerojärjestyksessä, myös silloin kun kortti on aivan tavallinen. Sukupolvikansio kysyy, onko minulla yksi kortti jokaisesta lajista sillä Pokédex-välillä. Mikä tahansa painos kelpaa siihen, ja mikä tahansa kieli kelpaa. Kun annoin yhden kansion tehdä molemmat työt, tavallinen puuttuva kortti katosi näkyvistä, koska holo-rivi näytti valmiilta ja reikä hukkui kiiltoon.

Illasta iltaan tehtävän lajittelun pitkä versio on miten minä järjestän kansion. Lyhyt versio on se, jonka olisin halunnut kirjoittaa aiemmin: valitse tehtävä ennen kuin sivut ostetaan. Sivu, jossa on yhdeksän taskua, on ruudukko. Se ei välitä kortin tarinasta. Minä välitän, joten järjestys päätetään ensin ja kortit saavat asettua sen mukaan. Kirjoitan tehtävän kansion selkämykseen lyijykynällä, yhden sanan: setti tai sukupolvi. Jos selkämyksessä lukee molemmat, kansio on sekaisin jo ennen ensimmäistä korttia. Se sana on lupaus sivuille, ja minä pidän sen, kun uusi pino houkuttelee toiseen suuntaan.

Settikansio seuraa korttilistaa

Base on esimerkki, jonka minä yhä avaan, kun joku kysyy miten settikansio toimii. Setti ilmestyi 9. tammikuuta 1999, ja julkisessa korttilistassa on 102 korttia. Kansion sivu seuraa sitä listaa: numero 1, sitten 2, sitten 3, valmentajat ja energiat siinä missä listakin. Jos kortti on listalla, sille on tasku. Minä en jätä reikää siksi, että kortti on tavallinen, enkä vedä holoa etusivulle siksi, että se kiiltää.

Koko sarjojen ja settien järjestys on Pokémon-setit järjestyksessä. Sen aikajanan minä otan esiin, kun bulkkilaatikko sekoittaa vuosia. Jungle-kortti ei kuulu Base-kansioon, vaikka kuva tuntuisi samalta vuodelta. Setin sivu on korttilista ja tarkistuslista yhtä aikaa. Minä merkitsen rivin vasta, kun juuri se kortti on kansiossa, en silloin kun olen nähnyt sen pinossa pöydällä. 102 taskua tarkoittaa, että lopun energia on yhtä pakollinen kuin ensimmäinen Pokémon. Ohitan sen vain, jos korttilista ohittaa sen. Base ei ohita, ja tyhjä tasku lopussa on yhtä todellinen kuin tyhjä tasku alussa.

Kolmas kansio seuraa teemaa, ei yhtä settiä eikä yhtä lajipaikkaa. Teemakansiot kokoavat jokaisen englanninkielisen painoksen yhdestä lajista, yhdestä taiteilijasta tai yhdestä korttityypistä. Kaikki Pikachu-kortit on lista, jonka avaan kun pino on täynnä sitä naamaa.

Sukupolvikansio seuraa Pokédexiä

Sukupolvikansioon mahtuu yksi kortti jokaisesta lajista. Sukupolvi 1 on alkuperäiset 151. Sukupolvet 1–9 ovat 1 025 lajia. Miten minä täytän Pokédex-kansion on pitkä muistiinpano siitä, miten sen tekee jahtaamatta harvinaista painosta. Sukupolven 1 tarkistuslista pysyy ensimmäisissä 151 lajissa, sillä sitä kansiota ihmiset tarkoittavat, kun he puhuvat alkuperäisistä olennoista.

Pikachu näyttää, miksi sääntö tarvitaan. Lajin sivu luettelee jokaisen painoksen julkisessa aineistossa, monessa setissä. Sukupolvikansio tarvitsee niistä yhden. Bulkista otettu Pikachu täyttää taskun. Myöhempi kuvitettu harvinaisuus täyttää saman taskun. Minä en säilytä jokaista painosta siinä kansiossa. Se työ kuuluu settikansiolle, ja vain sille setille, jota minä oikeasti rakennan. Jos saman lajin toinen kortti on kauniimpi, se odottaa bulkkilaatikossa. Tasku ei kasva toista paikkaa varten. Kauneus saa vuoroaan vasta, kun vaihdan kortin ja vanha palaa kasaan.

Bulk on se kasa, joka täyttää taskut

Useimmat kortit, jotka sulkevat rivin, tulevat bulkista. Sanon sen lämmöllä. Bulk on tavallinen kasa: tavalliset kortit, hieman harvinaisemmat, kaksoiskappaleet ja se Magikarp, joka ilmestyy taas. Mitä minä teen bulkille on lajittelu. Miten minä luen kortin on se, miten löydän keräilynumeron ja setin merkin, kun kasa on sekaisin eikä nimi riitä.

Minä lajittelen setin mukaan ennen kuin lajittelen olennon mukaan. Kortti, joka sopii settikansion avoimeen riviin, menee sinne. Ylimääräinen kappale, joka sopii tyhjään lajiriviin, voi siirtyä sukupolvikansioon. Kaikki muu jää bulkkilaatikkoon, kunnes tarkistuslista pyytää sitä tai valmis kansio on valmis lähtemään talosta. Bulk ei siis ole se, mikä jää jäljelle kokoelmasta. Bulk on kasa, joka tekee kansion valmiiksi. Illan lopussa lasken avoimet rivit, en kiiltäviä kortteja. Luku joka pienenee, on ilta joka onnistui. Kiiltävä pino, jonka rivejä en ole tarkistanut, saa odottaa seuraavaan kertaan.

Julkinen luettelo on tarkistuslista, ei kauppa

Etusivu on julkinen laskenta: kuinka monta eri korttia on kirjattu, ja mitkä kansiot ovat liikahtaneet. Kokoelmat on työlista. Siellä setit on ryhmitelty sarjoittain, jokaisella sukupolvikansiolla on linkki, ja jokaisella lajilla on oma sivu. Täysi palkki tarkoittaa, että minä olen kirjannut kortin. Se ei sano mitään myyntihinnasta. Julkiset sivut eivät koskaan näytä sellaista.

Kun ruudun rivi ja kansion kortti eivät täsmää, kansio voittaa. Minä kutsun kansion valmiiksi vasta, kun olen selannut sivut läpi. Ruutu on sitä varten, että näen reiän ennen kuin unohdan sen. Siinä on koko luettelo. Yksikään ruutu siellä ei ole hinnasto, eikä yksikään palkki tarkoita, että kortti olisi myynnissä. Minä teen merkinnän vasta, kun olen selannut taskun kohdalle. Merkintä ilman selausta on muistilappu, ei valmis kansio, ja seuraava istunto alkaa siitä, mistä merkintä puuttuu. Jos ruutu näyttää täyttä palkkia ja tasku on tyhjä, pyyhin merkinnän. En selitä tyhjää taskua ruudulle. Ruutu seuraa kansiota, ei toisinpäin, ja sen takia minä selailen sivut ennen kuin kutsun mitään valmiiksi.

Suojat, lapsi ja kansio joka lähtee

Kortti, joka asuu kansiossa, saa suojan ensin. Korttien suojaaminen on muistiinpano suojista, yhdeksän taskun sivuista, neljän taskun sivuista ja siitä, minne minä en pane kansiota. Aloitin ruokakaupan peltirasiasta ja opin kostean hyllyn kantapään kautta. Suoja on askel, jota minä en ohita, en edes tavalliselta kortilta, jota on joka bulkkilaatikossa.

Kerääminen lapsen kanssa on muistiinpano, jota käytän, kun lapsi istuutuu pöytään. Yksi kansio, yksi tehtävä ja lupa lopettaa. Valmiin kansion antaminen eteenpäin on se, mitä tapahtuu, kun kansio on valmis ja minä luovutan sen. Minä luovutan valmiin kansion, en kourallista irtokortteja. Julkinen lista kirjaa vastaanottajan ja päivämäärän.

Jos jättäisin yhden ohjeen lapulle, se kuuluisi näin. Valitse kansion tehtävä. Avaa oikea tarkistuslista. Pane suoja korttiin, joka täyttää reiän. Merkitse rivi vasta, kun kortti on taskussa. Lopeta, kun pöytä menee sekaisin, ja aloita seuraava kerta samasta reiästä. Loput näistä muistiinpanoista ovat se ohje kirjoitettuna kysymykseen, jonka minä oikeasti saan: sivun koko, bulk, ne 151, koko Pokédex, numero kortissa, säilytys, lapsi pöydän ääressä tai kansio, joka lähtee talosta. Lappu jää pöydälle seuraavaan kertaan. En aloita uutta settiä samana iltana vain siksi, että kädet ovat vielä lämpimät. Lämmin käsi on huono syy avata toinen kansio, kun ensimmäisessä on yhä reikä.