Miten minä luen Pokémon-kortin

Keräilynumero on lajittelun avain

Keräilynumero on murtoluku tai lukupari, joka on painettu korttiin, esimerkiksi 4/102. Ensimmäinen luku on kortin paikka siinä setissä. Toinen luku on se, kuinka monta korttia setti laski siinä numeroinnissa. Base on setti, jolla minä opetan tämän, koska 102 on luku listassa, jonka julkaisen julkisesta aineistosta. Jos kortissa lukee 4 ja listan kortti 4 on sama nimi, minulla on osuma.

Promot ja erikoissetit käyttävät joskus kirjainta, eri kokonaismäärää tai numeroa, joka ei näytä vieressä olevan pääsetin numerolta. Minä en pakota niitä pääsetin järjestykseen. Etsin listan, joka käyttää juuri sitä numerointia. Settien aikajana on se tapa, jolla muistan, että promo istuu kauden vieressä olematta kauden päälista. Väärä lista tekee reiän kahteen kansioon kerralla. Murtoluvun toinen luku on vihje, ei lupaus siitä, että voisin arvata setin siitä yksin. Useat setit ovat laskeneet suunnilleen yhtä monta korttia. Merkki saa ratkaista, mikä lista on auki. Jos toinen luku täsmää kahteen settiin, merkki ratkaisee ennen kuin pino kasvaa. Kasvanut väärä pino on ilta, jonka joudun purkamaan kortti kerrallaan.

Setin merkki varmistaa pinon

Setin merkki on pieni tunnus, yleensä kuvan oikeassa reunassa tai heti sen alla, kaudesta riippuen. Se vaihtuu jokaisen setin mukana. Minä en yritä opetella koko merkkien historiaa ulkoa. Käytän merkkiä estääkseni kahta pinoa sulautumasta, kun numerot voisivat kuulua useammalle kuin yhdelle listalle.

Kun merkki ja numero eivät täsmää nimeen, jota odotin, kortti kertoo totuuden ja muisti ei. Etsin numeron setin sivulta. Pikachu on hyvä muistutus siitä, että yksi nimi voi asua monessa setissä, kullakin oma numeronsa. Nimi yksin ei ole lajittelun avain. Kaksi Pikachua eri numeroilla ovat kaksi riviä, vaikka molemmat hymyilisivät samalla tavalla. Hymy ei ole lajittelun avain. Numero ja merkki ovat, ja ne saavat viedä aikaa. Aika kortin ääressä on halvempaa kuin väärä tasku myöhemmin.

Harvinaisuusmerkit lajittelevat huonosti

Ympyrä, timantti ja tähti on kaikki painettu kortteihin, ja merkitys siirtyi, kun peliin tuli lisää harvinaisuuksia. Minä en pidä yksityistä taulukkoa siitä, mitä kukin merkki tarkoitti minäkin vuonna. Taulukko olisi lajittelua pitempi, eikä se silti kertoisi, mikä tarkistuslistan rivi on tyhjä.

Vilkaisen merkkiä vain jakaakseni pinon kahteen: «helppo panna suojaan» ja «katson kahdesti ennen kuin se menee taskuun». Se on varmuutta, ei luettelointia. Bulkin lajittelu pysyy numerossa. Harvinaisuus on se, miltä sivu näyttää. Numero on se, miten kansio valmistuu. Himmeä merkki ja kiiltävä kortti voivat olla samassa setissä. Minä en anna kiillon aloittaa omaa pinoaan ennen kuin numero on luettu. Kiilto voi jäädä samaan pinoon himmeän kortin kanssa. Setti ei jakaudu ulkonäön mukaan. Ulkonäkö on sivun ilo vasta, kun numero on jo oikea.

Kierros sekakasan läpi

Minä nostan kortin. Luen nimen ääneen, jos kasa on sekaisin, koska silmät hyppäävät kun etenen liian nopeasti. Löydän keräilynumeron. Tarkistan merkin pinoa vasten, johon luulen sen kuuluvan. Pudotan sen siihen pinoon. Jos en osaa sijoittaa sitä muutamassa sekunnissa, se menee kysymyspinoon, ei takaisin sekamelskaan.

Kysymyspino saa rauhallisemman kierroksen, kun kokoelmat ovat auki. Kansio-opas on se, jota minä syötän: setin rivit ensin, lajirivit sitten. Kortti, jota en tunnista, saa silti suojan, jos kulma on pehmeä. Tunnistus voi odottaa tunnin. Taipunut kulma pahenee sillä aikaa kun epäröin. Kysymyspino saa nimen lapulle, eikä sitä panna painavamman laatikon alle. Seuraavan rauhallisen kierroksen pitää löytää se aloittamatta koko kasasta uudestaan.

Kortin kieli voi hidastaa kierrosta, ja se sopii. Aineiston englanninkielinen nimi on se, jota korttilista käyttää. Toisella kielellä painetulla kortilla on silti keräilynumero ja setin merkki. Minä sovitan ne ja luen sitten lajin sivun, jos haluan paikallisen nimen. Minä en rakenna erillistä kansiota kieltä kohti. Yksi korttilista, yksi numerojärjestys. Kortin nimi saa erota ruudun nimestä. Jos nimi ruudulla on englanniksi ja kortti ei, se on silti sama rivi. En avaa kielikohtaista kansiota sen takia. Yksi numerojärjestys riittää, ja nimi saa olla se mikä korttiin on painettu. Sekunnit jotka käytän numeroon, säästävät myöhemmän purkamisen. Purkaminen on hitaampaa kuin hidas luku. Hidas luku saa jäädä tavaksi.