Mitä minä teen Pokémon-korttien bulkille

Miksi minä pidän bulkia kokoelmana

Holo on mukava sivu. Se ei ole järjestelmä. Järjestelmä on tyhjä rivi, ja tyhjät rivit ovat enimmäkseen tavallisia kortteja. Kansio-opas sanoo sen pitkässä muodossa. Tässä on lyhyt muoto, jota minä käytän pöydän ääressä: jos kortti täyttää reiän, se on kortti jonka minä halusin, silloinkin kun kuva on se sama Magikarp, jonka minä jo osaan ulkoa.

Minä lopetin bulkin puolustelun sinä päivänä, kun sukupolvikansio eteni nopeammin sekalaatikosta kuin mistään, minkä olin pannut syrjään erityisenä. Erityiset kortit saavat odottaa suojassa. Tarkistuslista ei odota niitä. Kerääminen lapsen kanssa käyttää samaa kasaa, koska lapsi voi pidellä tavallista korttia, valita taskun ja nähdä rivin sulkeutuvan. Se on oikea edistys, ei lohdutuspalkinto. Lapsen käsi ja minun tarkistuslistani käyttävät samaa tavallista korttia. Se riittää molemmille. Harvinainen kortti saa odottaa, kunnes rivi on jo sulkeutunut ilman sitä.

Jotkin teemalistat ovat melkein tätä kasaa. Yuka Moriin savikortit ovat tavallisia kortteja, ja siellä bulk on kultaa. Teemakansiot on paikka, jossa ne tarkistuslistat ovat.

Lajittele ensin setin mukaan

Minä kaadan laatikkoa vain sen verran, että pöytä pysyy ystävällisenä. Sitten lajittelen setin mukaan, en olennon enkä kiillon mukaan. Miten minä luen numeron ja merkin on se osa, jonka teen käsilläni: etsi keräilynumero, varmista setti, tee pino. Pino Baselle, pino uudelle setille, pino jota en vielä osaa sijoittaa.

Jokainen pino menee setin sivulle kokoelmissa. Sivu on korttilista. Jos rivi on auki, kortti menee siihen kansioon. Jos rivi on täynnä, kortti on kaksoiskappale ja jää bulkiin. Minä en ota kaksoiskappaleita esiin ihaillakseni niitä, ennen kuin sen pinon avoimet rivit on tehty. Ihailu on se tapa, jolla puoliksi lajiteltu laatikko kestää kuukauden. Pino, jota en osaa sijoittaa, saa olla omassa kasassaan, kunnes merkki ja numero saavat rauhallisen katsomisen. Se pino ei ole epäonnistuminen. Se odottaa seuraavaa kertaa, eikä sitä saa kaataa takaisin laatikkoon vain siksi, että illasta tuli myöhä. Kirjoitan lapulle setin nimen, jos tunnistan sen, ja sanan kysymys, jos en. Aamu ei ala arvauksesta. Arvaus eilen illalla on reikä kahdessa kansiossa aamulla.

Sitten tyhjä lajirivi

Setin kaksoiskappale voi silti olla sen lajin ensimmäinen kappale sukupolvikansiossa. Pokédex-kansio tarvitsee vain yhden. Magikarp on esimerkki, johon minä luotan, koska bulk tarjoaa yhä uuden. Jos #129 on tyhjä, seuraava Magikarp lähtee laatikosta ja täyttää taskun. Jos #129 on täynnä, kortti palaa.

Mikä tahansa kieli kelpaa lajiriville. Kortti, jossa on eri nimi, näyttää silti saman lajin lajin sivulla, koska sivu seuraa kansallista Pokédex-numeroa. Minä tarkistan numeron, kun kortin nimi ei ole se englanninkielinen nimi, jonka olen opetellut. Nimi saa erota. Numeroa ei saa arvata. Minä en kirjoita lajin nimeä laatikkoon oikotienä. Kortin numeron ja Pokédexin numeron pitää olla sama luku, ennen kuin kortti lähtee bulkista. Jos numerot eroavat, kortti jää laatikkoon. Arvaus täyttäisi väärän taskun ja jättäisi oikean tyhjäksi. Tyhjä oikea tasku on rehellisempi kuin väärä kortti sievässä paikassa.

Mitä ylimääräisille tapahtuu

Ylimääräiset jäävät laatikkoon, jossa on setin nimi, tai yhteen sekalaatikkoon, kun pino on pieni. Ne eivät ole roskaa. Seuraava kansio tarvitsee usein sen kortin, josta minä melkein luovuin. Pidän ne kuivina, suojassa jos kulma on jo pehmeä, enkä lattialla. Pehmeä kulma, joka saa lojua irtonaisena vielä viikon, on kulma jolle joudun myöhemmin etsimään korvaajan, joten suoja menee päälle samana iltana kun huomaan sen.

Kun kansio on valmis, tarina muuttuu. Valmis kansio voi lähteä talosta ja mennä lapselle. Irralliset ylimääräiset eivät lähde mukaan. Ne jäävät ja täyttävät seuraavan kansion. Se jako tekee lahjasta kokonaisen ja pitää tarkistuslistan rehellisenä.

Itse laatikko saa tylsän lapun: setin nimen, tai sanan «sekalainen», jos en ole vielä jakanut sitä. Minä en merkitse laatikkoa arvauksella siitä, mistä korteista saisi rahaa. Minulla ei ole erillistä laatikkoa «hyville» korteille enkä saavia «roskille». Se jako on tapa, jolla tavalliset kortit katoavat ja reiät jäävät auki. Kerran kuussa otan sekalaatikon, teen settilajittelun uudestaan ja pienennän sitä. Tavoite on pienempi kysymyspino, ei sievempi näyte. Pienempi kysymyspino on kuukauden ainoa tavoite. Sievä pino, jota en ole tarkistanut, ei ole edistystä. Tarkistus on se hetki, jolloin kortti joko täyttää rivin tai palaa laatikkoon.