Miten minä järjestän Pokémon-kansion

Yhdeksän taskua vai neljä taskua

Yhdeksän taskun sivu on kolme saraketta, kolme korttia kussakin. Suojassa oleva kortti mahtuu. Noin sadan kortin setti on tusina sivuja, kansio jonka minä voin pitää auki yhdellä kädellä. Sitä sivua minä käytän settikansioihin. Paldean Fates on 245 korttia julkisessa listassa, joten yhdeksän taskun kansio on jo paksu. Neljän taskun sivu tekisi samasta setistä kansion, jota minä en halua kantaa.

Neljän taskun sivu on kaksi saraketta, kaksi korttia kussakin, ja jokainen kortti istuu isompana. Sitä minä käytän, kun tarkoitus on katsoa, ei rastittaa pitkää listaa. Sukupolvikansio voi mennä kumpaan suuntaan tahansa. Yhdeksän taskua mahduttaa 1 025 lajia harvempiin kansioihin. Neljä taskua tekee lapsen lempisivun helpommaksi löytää, ja ne tekevät hyllystä painavamman. Minä päätän ennen kuin ensimmäinen kortti menee sisään. Valmiin setin siirtäminen sivukoolta toiselle on iltapäivä, jonka minä olen jo käyttänyt kerran, enkä aio käyttää sitä uudestaan. Uusi sivu odottaa tyhjänä, kunnes koko setin sivukoko on päätetty. Yksittäinen kortti ei saa valita kokoa lennosta. Päätös tehdään kerran, ja sen jälkeen taskut vain täyttyvät. Pitkä opas on syy siihen, että kaksi kansion tehtävää pidetään erillään.

Järjestys setin numeron mukaan

Setin järjestys on kortin keräilynumero, sovitettuna korttilistaan. Numero 1 on ensimmäinen tasku, silloinkin kun se ei ole olento, josta minä pidän eniten. Valmentajat ja energiat jäävät sinne, minne setti ne pani. Minä en tee sievää holo-sivua eteen. Sievä sivu piilottaa puuttuvan tavallisen kortin.

Setit järjestyksessä kertovat, mille listalle kortti kuuluu. Setin merkki auttaa minua varmistamaan sen. Numero on se, minkä mukaan minä lajittelen. Jos kahdella kortilla on sama nimi ja numerot eroavat, ne ovat eri rivejä. Sen minä opin promoista, jotka usein istuvat pääsetin vieressä ja käyttävät omaa laskentaansa. Niitä ei saa sujauttaa päälistaan vain siksi, että nimi tuntuu tutulta. Promo saa oman pinon ja oman lapun. Sekoitan sen pääsettiin vasta, jos korttilista itse niin sanoo, eikä se sano. Oma laskenta on oma lista, vaikka kuva näyttäisi samalta vuodelta.

Järjestys Pokédex-numeron mukaan

Pokédex-järjestys on lajien järjestys. Sukupolvi 1 kulkee Bulbasaurista Mewhun, numerosta #001 numeroon #151. Tasku ei välitä, mistä setistä kortti tuli. Suojassa oleva tavallinen kortti uudesta setistä täyttää numeron #001 yhtä rehellisesti kuin vanha painos. Muistiinpano Pokédex-kansiosta selittää, miksi minä pysähdyn yhteen korttiin lajia kohti. Sukupolven 1 tarkistuslista on sama ajatus, rajattuna ensimmäisiin 151 lajiin.

Minä kirjoitan Pokédex-numeron pieneen lappuun sivun kulmaan vain silloin, kun sivu aloittaa uuden sataluvun. Minä en merkitse jokaista taskua. Kokoelmasivun tarkistuslista on hakemisto. Kansio on todiste. Jos minä selaan numeroon #050, sen taskun pitää olla #050, vaikka olisin löytänyt kortin tiistaina ja ilahtunut. Ilo ei siirrä taskua. Numero pysyy, ja kortti etsii sen, ei toisinpäin. Tiistain löytö on silti vasta #050, jos numero niin sanoo.

Miten minä merkitsen rivin

Kokoelmat näyttää rivin täytenä, kun minä olen kirjannut kortin. Kirjaaminen ei ole sama asia kuin vilkaisu pinoon. Minä panen kortin suojaan, suojan taskuun, ja vasta sitten merkitsen rivin. Jos merkitsen ensin, luettelo valehtelee ja kansiossa on reikä.

Suojat ja sivut tulevat ennen merkintää, eivät sen jälkeen. Kortti, joka hankautuu tyhjäksi taskussa, on kortti jonka minä joudun myöhemmin vaihtamaan, eikä rivi ollut oikeasti valmis. Kun ruutu ja kansio ovat eri mieltä, minä selaan. Kansio voittaa.

Käytännön ilta näyttää tältä. Minä valitsen yhden kansion ja jätän toisen kiinni. Minä asettelen sopivan pinon numerojärjestykseen pöydälle, yhdeksän korttia riviin, jos käytän yhdeksän taskun sivuja. Minä sujautan jokaiseen suojan, työnnän sen sisään ja katson tarkistuslistaa vasta sen jälkeen. Kortit, jotka eivät kuulu illan kansioon, palaavat laatikkoonsa ennen kuin aloitan, jotta niistä ei tule toista hanketta kesken sivun. Yksi valmis ja paikalleen pantu sivu on parempi ilta kuin kolme ihailtua pinoa. Minä en sytytä toista lamppua enkä avaa seuraavaa kansiota vain siksi, että ensimmäinen sivu sujui nopeasti. Nopeus on syy pysähtyä, ei syy aloittaa vielä yhtä hanketta. Huomenna sama kansio aukeaa samasta sivusta. En palkitse nopeutta uudella kasalla. Kasa, joka jäi kesken, on huomenna helpompi kuin kaksi kasaa, jotka molemmat jäivät kesken.