Pokémon-korttien suojaaminen ilman säätöä

Suoja ennen taskua

Suoja on ohut kirkas tasku yhdelle kortille. Minä panen sen päälle ennen kuin kortti koskaan näkee kansion sivua. Kansion sivut hankaavat. Suojat ottavat sen hankauksen vastaan. Ostan tavalliset nipussa enkä säästä niitä holoille. Tavallinen kortti, jonka kulma on vaalentunut, on yhä reikä tarkistuslistassa, ja sen korvaaminen on huonompi iltapäivä kuin suojan paneminen nyt. Ostan suojat koossa, joka oikeasti sopii Pokémon-kortille, en pussia joka on melkein oikea. Melkein oikea taivuttaa kulman, jota sen piti suojata.

Painan suojan niin, että kortti on suorassa, enkä nuole sitä, teippaa sitä enkä pane kahta suojaa tavallisen bulkkikortin päälle rituaalina. Kaksi suojaa on kortille, joka matkustaa. Arjen kortti saa yhden suojan. Kansio-opas olettaa, että tämä askel on jo tehty. Kirjattu kortti, jonka pinta on paljas, on kortti jonka kirjasin liian aikaisin. Paljas pinta kansiossa on keskeneräinen rivi, vaikka numero olisi jo ruudulla. Suoja kuuluu merkinnän edelle. Merkintä ilman suojaa on lupaus, jota tasku ei vielä pidä.

Kansion sivut, joihin suojattu kortti mahtuu

Yhdeksän ja neljän taskun sivut ovat valinta. Taskun pitää ottaa suoja vastaan taivuttamatta korttia. Jos joudun pakottamaan, sivu on väärä. Vaihdan repeytyneen taskun sen sijaan, että toivoisin repeämän pysyvän paikallaan. Revennyt tasku syö kulmia.

Rengaskansiot kelpaavat, kun renkaat eivät paina kortteja. Estän renkaita lepäämästä sivulla sillä, etten täytä kansiota liikaa. D-rengas, joka sulkeutuu siististi, on ystävällisempi kuin kansio, joka on ahdettu niin että kannet vääntyvät. Aloitan mieluummin toisen kansion kuin taivutan viimeisen sivun ensimmäisessä kansiossa. Toinen kansio on halvempi kuin vääntynyt viimeinen sivu. Vääntymä ei oikene itsestään seuraavana kesänä. Uusi kansio alkaa tyhjästä sivusta, ei korjatusta kulmasta.

Missä kansiot asuvat

Pystyssä hyllyllä, tai lappeellaan jos kansio on ohut, poissa ikkunasta ja poissa kosteasta ulkoseinästä. Minä en säilytä kansioita kellarin laatikossa, kuumalla vintillä enkä auton tavaratilassa. Kuumuus käyristää suojan. Kosteus tahraa sivun. Aurinko haalistaa painatuksen. Mikään siitä ei näy samana päivänä. Se näkyy, kun avaan kansion kesää myöhemmin. Kansio, joka nojaa lämpimään patteriin, saa saman kohtelun kuin vintti: se siirretään. Kuiva ja viileä riittää, ja tunnustelen hyllyä kädellä, jos olen epävarma kylmänä aamuna.

Bulk, joka ei ole kansiossa, asuu kuivassa laatikossa, pinottuna niin etteivät kortit taivu painavamman esineen alle. Pidän ruoan ja juoman poissa siltä pöydältä. Se kuulostaa pikkutarkalta, kunnes appelsiinimehu on suojan sisällä. Kokoelmat voidaan rakentaa uudestaan korteista. Toisiinsa liimautunutta pinoa ei voida. Mehulasi siirtyy toiselle pöydälle ennen kuin laatikko aukeaa. Se sääntö on tylsä, ja se pitää kortit irti toisistaan. Liimautunut pino on lista, jota ei voi enää lukea.

Lapsen kokoelma

Kansio lapsen kanssa alkaa suojista ja kansiosta, jonka lapsi voi avata, ei jäykästä kotelosta jokaiselle tavalliselle kortille. Haluan, että lapsi kääntää sivua. Kortti, jota ei koskaan avata, voi pysyä täydellisenä ja samalla lakata olemasta osa iltapäivää. Suojat ovat kompromissi, johon luotan. Lapsi saa avata kansion itse. Minä en seiso pitämässä sitä kiinni kuin sivut olisivat näyttely. Suoja on jo päällä. Loppu on selaamista.

Kun valmis kansio lähtee lapselle, se lähtee suojattuna, sivuissa, renkaat kunnossa. Minä en luovuta irtokortteja ja kutsu sitä samaksi lahjaksi. Suoja on osa kansiota. Se on myös se osa, joka kestää vähän kovakouraista käyttöä, ja sitä varten hyvä kansio on.

Vaihdan sivut, kun muovi samenee tai taskun sauma halkeaa. En korjaa saumaa teipillä kortin puolelta. Teippi on tapa, jolla kortti saa tahmean reunan. Uusi sivu on korjaus. Vanha sivu, jos muu osa on ehjä, voi pitää lappuja tai tarkistuslistoja, ei kortteja. Kerran vuodessa avaan jokaisen kansion niin pitkälle, että näen takasivut, koska sinne vino tasku piiloutuu. Se kierros on pelastanut enemmän kortteja kuin yksikään erikoiskotelo, jota olen harkinnut enkä ole ostanut. Takasivun tasku, joka on vinossa, vaihdetaan samana päivänä. En jätä sitä ensi vuoteen vain siksi, että etusivut näyttävät hyviltä. Etusivu ei näe taakse. Siksi kerran vuodessa avaan kansion loppuun asti, en vain siihen sivuun jota katson useimmin. Takasivu kuuluu samaan kierrokseen.